tiistai 9. kesäkuuta 2015

DETROIT, MOTOR CITY

STILL ALIVE! Hengissä ollaan, mutta vätystää niin ettei jaksa haukotellakaan. Eilen pidin ansaitun vapaaillan, enkä kirjoittanut riviäkään. Nyt pitänee kertoilla muutamalla sanalla ja kuvilla eilisestä ja tästä päivästä.

Eilen siis heräiltiin Midlandissa, Bay Cityn kupeessa. Mummukin sai taas skypetellä papalle ja siellähän oli vieraitakin. Hyvä, että pitävät pappaa vähän silmällä.


Tehtiin taas edellisenä iltana sotasuunnitelmaa, että mistä päästään Huronjärven rantaan varpaita uittamaan. Huomattiin nimittäin, että jää muuten jarpaat kastelematta. Lyhyesti sanottuna ei ollut helppo rasti. Ajeltiin pitkin rantaviivaa, mutta siellä missä oli hyvä biitsi, oli yksityisten taloja ja muualla surkea ranta, tai vaihtoehtoisesti ranta oli kaukana. Nooh, löytyi se ranta lopulta, mutta ei kyllä houkutellut enempiä loromaan...


Näkyi siellä olevan muitakin kahlaajia ja viihtyivät paikassa meitä paremmin. Me nostettiin kytkintä! Ei se Madonnakaan oo pöhölö, ku on tuosta kylästä tajunnut lähteä. Jotenkin masentava paikka.


Seuraava määränpää oli Frankenmuth ja siellä oleva joulukauppa. Satuin vahingossa huomaamaan jo talvella netistä, että sellainen osuu matkanvarrelle. Pitihän se käydä kurkkaamassa. Olihan taas amerikkaa! Kolme hehtaaria joulukoristeita. Siellä oli melkein kaikkea. Hili sanoi, että eipä puuttunut kun ois saanut vielä kuvauttaa itsensä joulupukin kans. Jospa sitä pitää käyttää vielä Rovaniemellä.


Loppumatka Detroitiin pelattiinkin sitten raatobingoa, eli ajettiin moottoritietä. Koitettiin arvailla onko seuraava raato peura, pesukarhu, puupiikkisika, lintu, ahma vai joku muu. Muutamia peuroja nähtiin myös ihan elävinä pelloilla. Hotellille saapuminen tuotti hieman tuskaa tietöiden takia. Se mies siellä meidän autossa alkoi ajattamaan meitä ympyrää. Sillä ei mennyt jakeluun, että siitä ei pääse oikealle tielle. Piti ajaa sivuun, muuttaa määrityksiä ja sitten päästiin hotellille asti.

Hotellilla narauteltiin viihde päälle ja singautettiin kasinolle. Ykkösmummu jäi nukkumaan, mutta me muut mentiin. Sisar H kyllä puhalteli aika paksuja, kun alkoi housujaan silittämään. Vuan eipä siinä auttanut tuhista!


Näyttikö meillä olevan hauskaa?! Ainakin aamulla oli minun vuoro puhallella paksuja. Onneksi vannotin mummuja, että aamulla minä sitten nukun just niin pitkään ku nukuttaa. Päivällä lähdetään Detroitin Downtownille, jos lähdetään. Ei ollut heleppo päivä! Kolmelta hypättiin taksiin ja hurautettiin kaupunkiin. Ykkösmummu jäi ottamaan lepinkiä. Oli kuulemma nähnyt jo tarpeeksi ikkunasta. Yritettiin Hockeytown ravintolaan, mutta se ei ollut auki. Siirryttiin Hard Rock Cafeen. Mummut tilas lohta, minä Mojiton. Detroitissa oli varmaankin 30 astetta lämmintä, aurinko porotti, eikä sinne päässyt oikein tuulemaankaan. Minä tein kuolemaa...






Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että Detroitissa on nostettu nokka nousuun. Downtownille oli järjestetty useita levähdyspaikkoja väsyneille turisteille ja niistä pidettiin hyvää huolta. Kaupungilla ja jokaisessa pienessäkin puistossa partioi puistopoliiseja, jotka pitivät järjestystä yllä. Ja nämä ihmiset täällä, ne on niiiiiin ystävällisiä! Miehet muistavat toivottaa leideille aina hyvää päivänjatkoa ja juttelevat liikennevaloissa, avaavat ovia ja kyselevät kuulumisia hymy huulillaan. Poliisikin kerkesi liikenteenohjaamisen lomassa kertoilla elämäntarinansa. Oli muuten hyvä, etten lähtenyt autolla kaupunkiin. Siellä oli niin paljon tietöitä ja poikkeavia ajojärjestelyjä, että itku ois tullut. Liikennevalotkin oli yhdessä risteyksessä sökönä ja nämä mustat poliisit seisoi ohjaamassa liikennettä. Arvatkaapa vaan olisinko minä niitä erottanut sieltä liikenteen seasta!
Palailtiin hotellille ja meille sattuikin hauska taksikuski. Puhui kuin ruuneperi. Oli vilpittömästi onnellinen, että oltiin tultu Detroitiin jo toistamiseen. Vahvisti minun havaintoni oikeaksi ja kertoi talouden kääntyneen nousuun. Työpaikkoja on saatu lisää ja se näkyy ihmisten käytöksessä ja mielialassa. Ei voi mitään, mutta minä edelleenkin tykkään tästä kaupungista.

Kertoiltiin äitiliinille tämän päivän tapahtumat ja sitten lähdettiin ravintola-alueelle syömään. Alkoi nimittäin pikkaisen tuntumaan, että nyt vois jo yrittää syödä jotain. VIRHE! Kaksi haukkua Pulled chicken burgeria riitti mulle! Onneks meillä on kuitenkin tuo Hili! Sehän se syö nykyään mitä vain!


Äitikin vain kyseli, että -"Mistäpäin tätä tunkiota käännellään"? Hyvinhän tuo näytti maistuvan. Kun oltiin saatu tarpeeksemme, suunnattiin kasinolle. Pitihän meidän nyt äitikin viedä pelaamaan! Baarissa käytiin kuuntelemassa live-esiintyjää ja sitten vain kierreltiin kasinolla. Väkisellä piti mummu vetää sieltä ulos, ku ei ois millään malttanut lähteä.




Kävelytettiin mummu vielä ulos ylätasanteelle ihastelemaan kaupungin valoja ja meidän komeaa hotellia. Ulkona oli nousemassa ukonilma. Muutamia pisaroita tipahteli jo taivaalta ja kun päästiin huoneeseen näin ikkunasta, että ulkona satoi kaatamalla.



Nyt tämä tyttö laittaa koneen kiinni ja hiipii täkin alle. Aamulla hurautetaan sillasta yli Kanadaan. Seuraava ja viimeinen hotelliyö olisi tarkoitus maata Niagaralla. - Öitä!

5 kommenttia:

  1. Aivan älytön tuo joulukauppa! Kai ostitte kotiin tuomisiksi perinteiset vilkkuvat taloa kiertävät jouluvalot? 😊 Vähiin alkaa käydä teidän lomapäivät! Mutta niin paljon ootte nähneet 😊 Toivottavasti Niagarallakin keli suosii. Me täällä suunnitellaan josko tultais juhannuksena teitä kaikkia Haapajärvelle moikkaamaan 😉

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia sinkulle värikkäistä jutuista mummujen seikkailuista, On ollut taas mukava seurailla teidän reissua.Päpiltä kiinnostaa kysyä. tiedätkö mistä mahdollisesti johtuu. että minä olen ruvennut kummittelemaan Raijan koneella- Se luulee olevansa minä. Antoisaa loppumatkaa kuitenkin teille kaikille

    VastaaPoista
  3. Että semmonen reissu taasen :'D Täälläkin puhallellaan oloja. Päivä väliä ja taas joku sairaana. Otettukin lepinkinä tää päivä ku yö ollu niin vilkas. Vaan naapurissa sitä onkin ollu vilkasta kun poliisitki joutunu käymään paikalla. Siellä oli joku hörhö yöllä piipahtanut ja nyt vasta ku päivällä mietittiinki tapahtumia, ni niin se vain meijän Kaapoki oli yrittäny meitä varoittaa ylimääräisestä hiipparista pihalla. Hyi! Mutta pisteet Kaapolle <3 Jatkakaahan reissua samallalailla ja turvallisesti. Juttua on kyllä riittäny tiskillä ku teidän reissua päivitellään vähä väliä :)

    VastaaPoista
  4. Voi katja paaka, olot ja kaikki ;) no mut ootki niin reippaasti ajellu ja pitäny meijät ajantasalla että oot ne ansainnukin..
    Toi joulukauppa ois niiin mun juttu ♥

    VastaaPoista
  5. Ai niin, mää oon ihan unohtanu kysyä että eikö oo näkyny yhtään julkkista? ;)

    VastaaPoista