sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

JOILLAKIN SE VIELÄ MATKA JATKUU...

Äitinbaarissa, Koposperällä ja nyt jo suht' koht' norrrrrmaali olo. Jospa sitä nyt kykenisi kertomaan kotimatkan kuviot. Eilen siihen ei ollut mitään mahdollisuutta.

Herättiin perjantaina aamupuurolle ja vettä satoi. Mentiin kuitenkin aamiaisen jälkeen uimaan ja sade loppuikin heti. Räpiköitiin ainakin toista tuntia, ennen kuin lähdettiin sulkemaan matkalaukut. Hyvin mahtui kaikki kamat laukkuihin, eli oltais voitu shoppailla enemmänkin. Ennen lähtöä Bruce laittoi meille vielä hodarit, että jaksetaan matkustaa. Lentokentälle ajo sujui jo melkein rutiinilla. Nyt osattiin ajaa oikeaan vuokraamoonkin. Luovutettiin voorti sedälle ja lähdettiin kelaamaan terminaaliin. Voortin mittariin kertyi 4674 kilometriä.


Löysin jo autovuokraamosta ykkösmummulle kulkupelin. Tuli vaan myöhemmin mieleen, että toivottavasti sen aikaisempi käyttäjä ei ollut käymässä vessassa. Lähtöselvityksen jälkeen tuotiin myös Kaijalle pyörätuoli ja molemmille mummuille avustajat. Ite oltiin ajateltu, että Kaija ois kyllä jo voinut kävelläkin...



Me päästiin taas jonojen ohi turvatarkastukseen, lyhintä reittiä lähtöportille ja ensimmäisenä koneeseen. Koneessa odotellessa kiitoradalle rullaamista satoi ja oli synkkää...


Koneessa meitä jokaista nukutti, mutta päätettiin odottaa kahvit ensin ja sitten lupsauttaa simpulat kiinni. Ajateltiin, että kylläpä se sitten täydellä mahalla nukuttaakin makiasti... - VIRHE!


Tilattiinkin isot kinkkusämpylät ja massuteltiin ne menemään. Vuan sittenpä ei väsyttänytkään. Jokainen yritti nukkua, mutta ei vaan uni tullut. Ykkösmummulle laitoin leffan pyörimään, että aika kuluu paremmin. Minulla oli monet kuulokkeet, mutta oho, ku jäivät matkalaukun taskuun. Ajattelin, että samapa tuo kun ei se mummu kieltä ymmärrä, niin katelkoot vaan liikkuvaa kuvaa. Kerroin sille nopeasti leffan juonen ja niin se tyytyväisenä tapitti elokuvan ilman ääntä ja tekstiä. Kehui vielä Islannissa, että kyllä oli hyvä elokuva! Lupasin, että kotona näytän sen sulle uudestaan tekstien kera ja jos se on yhtä hyvä, niin laitetaan kolmannella kerralla vielä äänetkin! Kyseessä oli P.S. I love you.



Gröönlannin yli lennettäessä ihailtiin lumisia ja jäisiä maisemia pilvettömältä taivaalta. Reykjavikiin lasketellessa aurinko oli painumassa horisontin taa ja kello oli puoli kaksitoista yöllä. Islannissa mummuille sattuikin vähän rajumpi kuski. Poika lykkäsi kahta mummua rinnakkain ja jyräs vauhdilla heikompien pappojen yli. Kaijakin sanoi, että jos ois ollut samanlaista kyytiä tulomatkalla, niin ois tosissaan pelännyt nilkkansa puolesta. Vapautettiin poika heti lähtöportilla tehtävistään, että saadaan mummut terveinä koneeseen.

Tukisukkamummut
Koneen vaihto Keflavikin kentällä kesti reilun tunnin ja kun päästiin pilvien päälle aurinko alkoikin jo nousta.



Yritettiin onnettomat samaa taktiikkaa, että ensin mahat täyteen ja sitten unta palloon. Vuan eipä onnistunut taaskaan. Niskat nurin nuokuin puolelta toiselle, mutta enpä voi sanoa nukkuneeni. Helsinkiin laskeuduttiin kymmenen yli seitsemän aamulla. Pojat oli taas kärryineen odottamassa mummuja ja hujautettiin vauhdilla laukkuhihnalle. Kaikkien laukut löysivät perille ja ennen kahdeksaa kurvailtiin jo Pukkilaa kohti. Kyllä tuntui X3 Bemari kuin kurkkupurkilta meidän voortin jälkeen. Eikä tahtonut muistaa risteykseen tultaessa painaa aina kytkintäkään.

Puksulassa otettiin toinenkin auto käyttöön. Hili lähti minulle puhekaveriksi, kun loput mummut jatkoi bemarilla kohti Hapitsua. Sisar Hoon kans käytiin koukkaamassa minun postit Puksulan postipalvelulta ja lähdettiin muiden perään. Ensimmäinen ja viimeinen pysähdys pidettiin Lintulahdessa. Hörpittiin kahvit ja syötiin jätskit. Odoteltiin toisia mummuja, kun kuultiin niiden jääneen meidän jälkeen. Vasta Elämäjärven jälkeen alkoi minulla silmä luppasta. Piti skarpata ihan tosissaan, että jaksoi ajaa Äitinbaariin.

Äitinbaarissa meitä odotti ruoka, jonka Aino ja Jutta oli laittanut. Inkan sakkikin tuli meitä katsomaan, mutta minä ainakin olin niin tutkalla, että eipä siinä paljon jaksanut seurustella. Syönnin jälkeen pakeni taju ja kun illalla kahdeksan jälkeen heräilin kuulin ykkösmummunkin kyselevän onko nyt ilta vai aamu. Kohta mummu selvitti jotain juttua, -"..kun eilen illalla oli sitä porukkaa...". Minä korjasin, että eiköhän se ollut tänään iltapäivällä. Eilen illalla oltiin Islannissa. Mietin vaan, että monetkohan aamulääkkeet se on tälle päivää ottanut...


Mummun kans katottiin tangokisat ja mummu painui takaisin nukkumaan. Yhdentoista aikaan se taas nousi ylös. Vakuutteli minulle, että nyt alkaa olla pää selvä. Pikkusen tuota eppäilin, mutta katottiin siinä vielä yks leffa ja puoli kolmelta kömmittiin nukkumaan.

Aamulla tajusin, että joku kurkkas kamarin ovelta - jatkoin unta. Sitten kello herätti kymmeneltä, - jatkoin unta. Sitten äiti kutsui kahville ja totesi samaan hengenvetoon, että -"Saat sinä vielä nukkuakki...". Enpä muista onko se ikkään sanonu nuin! - Jatkoin unta. Kun lopulta vääntäysin ylös oli kello melkein puoli kaksi. Tulihan nukuttua.
Äitee oli herännyt kahdeksalta. Oli tajunnut, että joku oli kysellyt keitetäänkö sille kahvia. Se joku oli isä. Äet oli ihmetellyt, että missä kaupungissa nyt ollaan ja missä kaikki muut on?! Oli kurkannut ovelta ja nähnyt minun nukkuvan. Oli käynyt vessassa ja ollut vieläkin ihan tutkalla. Aamupalalla oli epäillyt tyttöjen olevan. Matkalaukkujakin oli lattialla katellut, mutta ei kuitenkaan ollut niitä mukaansa völjännyt. Ulos mennessään oli nähnyt isän ja kysynyt, -"Missä se meidän väki on?" Isä oli vaan tuumannut, että taitavat nukkua...
Olikai se mummun pää siitä sitten vähitellen selvinnyt, mutta saapa nähä montako lähtöä se vielä ottaa ennen ku vauhti tasaantuu. Pappa kyllä meinas, että hän ei sitten toppuuttele jos se laukkuineen lähtee. Haluaa kuulemma nähä kuinka pitkälle mummu menee. Onneks tuo mummun vauhti ei oo järin nopea, niin eikai se kovin kauas, ellei saa liftattua jonkun rattaille...

Tässäpä tämä meidän reissu nyt sitten oli. Uutta matkaa saa alkaa suunnittelemaan. Ainakin yhden blogikirjoituksen kirjoitan vielä kun saan kaikki tilit selviksi. Teen jonkinlaisen yhteenvedon kuluista ja reitistä missä kuljettiin. Tämäpä kiittää kaikkia lukijoita ja matkalla mukana olleita. Mukava oli lukea teidän kommentteja ja huomasin, että tarkkaan seurasitte, kun aina tuli Facebookissa jo kyselyä jos blogia ei ollut päivitetty. Nyt mansikkakakkukahville ja sitten ehkä taas nukkumaan...





6 kommenttia:

  1. Eiköhän sitä juhannuksen mennessä päät selviä 😉 Koittakaa nyt kumminkin kattoa ettei se ykkösmummu ota ja lähde! Me halutaan sekin loppuviikosta nähä ❤ Näitä juttuja on kyllä ollut niin mukava lukea. Mutta sinut Katja tuntien ei mene kauaa kun uus matkablogi on taas pystyssä! 😊

    VastaaPoista
  2. Kieltämättä oli eilen vähän tööttiä porukkaa, ykkös mummuki näytti käyvän vähän ylikierroksilla jo ;) mut nytpä teillä on aikaa palautua.
    Meki päätettiin suosiolla jättää teijät tänään rauhassa kuppaamaan ja ollaan tehty vähän pihahommia.
    Kiitos vielä tästä kolmen viikon viihteestä, nyt alatta lomakassaa karttamaan että voitta olla enskerran koko kuukauden reissussa ;) (on meillä kotihiirillä sitte mitä odottaa ) ..

    VastaaPoista
  3. Hyvä ku ootte päässeet turvallisesti perille,pistäydyhän kahvilla😊

    VastaaPoista
  4. goosh. viime vaiheitten seuraaminen jääny vähälle, mut hyvä, ku tulitta kaik henkiisä takas. jouni.

    VastaaPoista
  5. Suuret kiitokset siitä kortista jonka Posti toi ja tuijais kahvista kakun kera.Kyllä onn mukava lukija tuota tekstiä .Pijan vain uudelle matkalle ja taas joka päivälle plokia
    Kiitos: Ter; Reke

    VastaaPoista
  6. Ai niin! Kiitos kortista! 😃

    VastaaPoista