No niin! Lähtöön aikaa 33 päivää ja blogi on nyt avattu. Kerkeättepä kirjautua lukijaksi ja harjoitella kommentointia, ettei jää kommentoimatta. Viime vuoden teknisistä ongelmista oppineena kerron jo nyt, että jos kommentointi ei onnistu, niin kannattaa yrittää jollakin toisella selaimella. Esim. Internet Explorer toimi, kun Chromella ei saanut viestejä lähetettyä. Yritystä peliin!
Kirjoitan blogia taas omalla murteella. Jos se ärsyttää, niin se on sitten voi-voi. Pyrin kirjoittamaan joka ilta päivän kuulumiset, niin pysytte matkassa mukana. Olen rakennellut tämän sivuston samalla kaavalla, kuin edellisenkin blogin (
Lännellä, Kalumeetin valtiossa...). Helpottaa ainakin vanhojen (tai pitäisikö sanoa, aikaisempien) lukijoiden liikkumista sivulla, kun asiat löytyvät tutuista paikoista. Oikealla olevaa ylimmäistä kuvaa klikkaamalla löytyy taas matkareitti kartalla. Sen alta arkisto, matkasuunnitelma, linkkejä meidän hotelleihin, maailmankello jne.
SITTEN MUUTAMA SANA MATKASEURALAISISTA JA ITSE MATKASTA...
HILI (Hilkka), vanhin sisko. Joulukuun alussa heitin Hilille, että sinunkin pitäisi nähdä se Calumet. Lähetään taas käymään, kun on vähemmän lunta. Kerroin, kuinka paljon siellä ois näkemistä vielä uudellekin reissulle. Hilin lievästi tiedonhaluisen luonteen tuntien maalailin mielenkiintoisia mielikuvia. Sepä ei tyrmännytkään heti suorilta, niin iskin täysillä päälle. Sanoin, että Päpihän lähtee varmasti ja hilataan äitikin vielä mukaan ja käydään näyttämässä sille Thunder Bay. Tein pikaisia laskelmia matkan hinnasta ja sain aika hyvin vakuuteltua. Painoin asiat nopeasti läpi, ettei matkaseuralaiset oikein tieten kerennyt tajuta mikä niihin iski.
Hilihän oli mukana ensimmäisellä Kanadan matkalla 2008, kun käytiin Torontossa, eli ei kuitenkaan ihan ekakertalainen. Hili on viiden lapsen äiti ja viiden kakaran mummu.
PÄPI (Päivi), toiseksi vanhin sisko. Päpihän on jo vanha Kalumeetinkävijä. Oli mukana viime kevään matkalla, kun kierrettiin suuret järvet 52 asteen lämpötilavaihteluissa. Tiesin kysymättäkin, että Päpi lähtee reissuun. Isompi haaste ois päästä lähtemään ilman sitä. Asiat etenikin niin nopeasti, että minä varailin lentoja ja hotelleja ja Päpi rahoitti. Muille matkaseuralaisille paukahti vain tilannetiedotuksia siitä, mitä kukanenkin on Päpille velkaa. Nyt kuitenkin ollaan jo suunnilleen sujut. Päpi on hoitanut Hapitsun päässä äitin matka-asioita. Hommanneet passit, matkavakuutukset ja -valuutat. Lupasi jopa hoidella minunkin rahan vaihdot, ettei taas jää ihan viimetinkaan.
Päpi on kahden tytön äiti ja kuuden tirppanan mummu.
ÄITI (Taimi). Puhuttiin viime keväänä Thunder Bayssa, että kyllä äitinki pitäs tämä nähdä. Äidin isä on poikamiehenä ollessaan ollut yhdeksän vuotta Port Arthurissa. Eihän se kylä sinänsä kummonen ole, mutta se matka sinne. Ei sitä tajua, kuinka kauas ne on lähteneet silloin aikoinaan, ennen kuin matkustaa sinne ite.
Äiti ja isä kävi 1999 Torontossa, joten mualimanmatkaaja on tämäkin mummu. Eikä sillä ollut enää minkäänlaisia haluja lähteä reissuun. Mullapa olikin ässä hihassa ja vihjaisin äitille, että annetaan Kapun (Kaija) sulatella meidän reissuun lähtöä pari päivää ja pyydetään sitten sekin mukaan. Tästähän äiti innostui. Äiti ja tytöt! Kaikki samalla reissulla. - Erä- ja ottelupallo! Oma kunto sitä huolettaa, vaikka minä sanoin, että jos pystyy Lemmen viemää katsomaan kiikkutuolissa, niin voi myös istua autossa. Välillä vaikuttaa, niinku sitä oltais teuraalle viemässä, mutta tykkää se sitten, ku ollaan reissussa. Näin minä ainakin uskon! Tämän mummun numerot on 5, 12 ja 16.
KAPU (Kaija) sisko no.3. Tämäpä se ei oo ennen käynytkään Kanadassa. (Ja minun kavereille tiedoksi, niin tämä on se ensimmäinen Kapu ja Kapusta puhuttaessa ei tarkoiteta tällä kertaa minua). Näinhän siinä kävi, kuin käsikirjoituksessa luki. Kaijalle vinkattiin vapaasta paikasta autossa ja annettiin positiiviset hinta-arviot kustannuksista. Eipä tarvinnut kuin odottaa hetki ja sitten kysäistä, että joko tilataan lentoliput. Paketti oli valmis! Ja nyt ku tuli puheeksi tuo paketti, niin todettakoon, että sillä on sellainenkin! Pidin astetta ärreemmät synttärikinkerit ja tältä sitten murtui nilkka molemmilta puolin. Jos kaikki menee putkeen, niin tuo komian punainen kipsi poistetaan 13.5.
Tällä mummulla on kolme kakaraa, joilla on jo jälkikasvua yhteensä viisi.
Kuten jo esittelyssä mainitsin, niin nyt on tarkoitus kiertää kaksi järveä. Ensimmäiset päivät taas Ainon ja Brucen ilona Mississaugassa ja sitten tien päälle. Suurten järvien pohjoispuolta ajellaan saman kaavan mukaan Duluthiin asti ja siitä suunnaksi Keweenaw Peninsula. Sieltä laskeudutaan Michigan- ja Huronjärven välistä Detroitiin. Detroitista pyyhkäistään Kanadan puolelle ja viimeinen yö ollaan Niagaralla, ihan putousten yläpuolella. Kaijaa jo yllytin, että käydään nyt ainakin jarpaita kastelemassa jokaisessa järvessä, kun viimeksi siihen oli hieman huonommat mahdollisuudet. Asiaa tietenkin edistäisi se, että kipsi on poistettu. Kilometrejä kertynee nelisen tuhatta ja aikaa kuluu kolmisen viikkoa. Nyt taas kaikki sormet ja jarpaat ristiin, että porukka pysyy terveenä ja päästään reissuun!
