tiistai 26. toukokuuta 2015

LET'S GO BLUE JAYS!

Minä ja kolme mummua vietettiin Torontopäivä. Yksi mummu jätettiin Ainon iloksi Mississaugaan. Tämän mummun liikkeistä minulla ei ole tarkempaa tietoa, joten paneudutaan tarkastelemaan Toronton tapahtumia.

Aamu-uintien ja syönnin jälkeen hurautettiin voortilla Port Creditiin. Parkkipaikka löytyi kohtuu kivuttomasti. Ostettiin menopaluuliput ja noustiin laiturille. Kerettiin ehkä minuutti odottaa, kun juna jo tuli.
Torontossa oli pilvistä, mutta kuitenkin lämmin. Käveleskeltiin hiljalleen kohti CN-Toweria ja matkalla poikettiin muutamaan kauppaan. Välillä istuttiin juomaan smoothiet, että invalidi saa lepuuttaa jalkaansa. Tornilla ei ollut onneksi paljon väkeä, eli sisään ei tarvinnut jonottaa. Hinnat vaan olivat viidessä vuodessa nousseet niin, että enpä meinannut uskoa korviani. Sisäänpääsy huipulle asti kustansi veroineen lähes 50CAD!



Ihailtiin aikamme maisemia ja näpsittiin kuvia. Pulukkinen istui välillä lattialla ja piti jalkaa ylhäällä. Yritettiin nauttia koko rahan edestä. Reunalle ei kuitenkaan menty kävelemään, vaikka olis varmaankin kiva kokemus. Hintaa ei uskalla edes ajatella...


Pitihän meidän komentaa Kaija kuitenkin lasilattialle, kun sitä vähän hirvittää nuo korkeat paikat. Ihan hyvin se handlas homman. Hili oli kuitenkin päättäväinen, eikä lasille astunut.




Tornista hipsittiin myymälän kautta ulos. Mukaan tarttui vain yksi t-paita. Ulkona pähkäiltiin, että pitäisikö käydä puraisemassa jotain pientä ennen peliä. Lopulta päädyttiin Baton Rougeen, ravintolaan joka sijaitsee ihan tornin juurella. Tilasin Hilille ja Päpille Club Sandwichit ja meille Kaijan kans burgerit. Oishan se tietenkin pitänyt arvata, että sieltä tulee sellainen annos millä pikkunälkä lähtee.



Kyllä siinä meijän pyhäkouluopettajakin siunaili, kun mietti mistä reunasta ja miten alkaa annostaan purkamaan. Loppusiltaan ihan hyvin me urakasta suoriuduttiin. Ehkä vain 1/4 jäi syömättä. Mahat pömpöllään siirryttiin Rogers Centreä kohti.

Turvatarkastuksessa näkivät Kaijan kepin ja tarjosivat heti hissiä käyttöön. Hissityttö vei meidät korkeimmalle tasanteelle ja siitä olikin helppo rasti siirtyä katsomoon. Viidennellä tasanteella on katsomo jo melko jyrkkä. Eipä siinä keppimummukaan paljon taakseen vilkuillut, kun paikalleen könysi. Väkeä pelissä oli tosi vähän. Katsomo melkein tyhjä. Siksipä tunnelmaa ei tahtonut löytyä, vaikka kattokin oli auki ja keli ihan hyvä. Blue Jays on rypenyt piiiiiiitkässä tappioputkessa ja vasta meidän maahantulo siivitti linnut voittoon.



Ottelun edetessä paikalle alkoi valua lisää väkeä. Ilta tummui ja tunnelma kohosi. Kotijoukkueen juoksutkin tietenkin edesauttoivat tilannetta. Meidän mummuilla meinasi vain olla vähän kylmä, koska katsomoon tuuleskeli. Minä tarkenin ilman takkiakin. Ja niinhän siinä sitten kävi, että me voitettiin! Chicago White Sox jäi ihan nollille.



Voiton myötä keppimummukin koki ihmeparantumisen ja viritteli kaupungilla voitontanssin!


Keli tuntui mukavan lämpöiseltä, kun käpsyteltiin kohti Union Stationia. Olihan siellä down townilla vähän enemmän elämää, kuin Hapitsulla maanantai-iltaisin. Union Stationilla suunnattiin oikealle laiturille, kun taas yksi henkilökuntaan kuuluva mies huomasi keppimummun. Ohjasi meidät hissiin, jolla pääsi suoraan "invalaiturille". On ne täällä niin ystävällisiä ja huomaavaisia.

Aino ja Bruce vielä valvoivat, kun tultiin "kotiin". Juotiin iltakahvit ja painuttiin nukkumaan. Ei jaksanut edes haaveilla blogin kirjoittamisesta. Nyt täällä on kello kohta kymmenen aamupäivällä ja kuuma hellepäivä. Hili ja Kaija lilluu altaassa ja sinne suuntaan minäkin. Mummu no.1 alkoi oksentamaan aamulla ja Päpi varmaankin myötätunnosta heti perään. Tultiin siihen tulokseen, että Mats tartutti taudin skypen välityksellä. Äkkiseltään vaikuttaisi ärhäkältä ja nopeasti ohimenevältä taudilta, tai niin minä ainakin toivon. Huomenna nimittäin alkaa meidän reissu ihan oikeasti, kun suunnataan kohti Sudburya. Lohdutinkin sairaita, että onneksi on iso auto. Laitetaan terveet takapenkille ja sairaat välipenkille, josta on nopea singauttaa okkentamaan. Katotaan sitten huomenna millä penkkirivillä minä ite oon...

7 kommenttia:

  1. Taas mun kommenttini hävis jonnekin.. Tiivistetysti hö oksutaudille! En tykkää! Pikaista paranemista potilaille. Hieno voitontanssi :) Kannattaa linkuttaa sillä kepillä koko reissun ajan kun palvelu kerran pelaa! Ja voi apua noita annoskokoja :D Yritin äsken laittaa skypeä toimintaan mutta enpä osannu. Jospa huomenna päästäis skypettämään jos Jukka saa sen töiden jälkeen toimimaan! -Henna-

    VastaaPoista
  2. Timpurit Jere. Jarders & OP lähettää terkkuja Toijalasta Torontoon.Parantukaahan sairastuneet pian!

    VastaaPoista
  3. Pitäskö sitä sepän mummun siiderin lipittämistä vähän kattoa ;) ei vaan, kökkö juttu,mutta onneks ette vielä ollu tien päällä ni on aikaa tointua.

    Mutsi koittaa nyt vaan ottaa nätisti ni ei tartte maitojunalla kotiin tulla :D

    Tänään asennettiin jukallekki pikanäppäin blogiin ku on kuulemma aivan mukava lukia tuolla tien päällä ;)

    VastaaPoista
  4. Kaks päivää täsä itekseni höhötelly -itelleni tietysti.. Nyt tämän kehtaa jo teijän kaas jakaa, ko suurin osa on tämän jutun jo lukenu.
    Tuosa alusa ko luettelet misä kukanenki mummu on viipottanu, ni mie älykkäänä yksilönä kauhuissani laskeskelin et yks mummu on kateissa! :o .."minä, 1,2,3 ja 4.." Misä on viijes?! :'D Voisin heleposti liittyä hölömöläisiin! :D Josko tännää sitte yritettäs kaapata auringonvaloa säkkiin.. -.-

    VastaaPoista
  5. Täytyy outi olla sukuvika, nimittäin tuo ajoittainen "sanoinko mää sen tosissaan ääneen" -letkautukset :D ♥

    VastaaPoista
  6. On teillä kyllä hauska reissu minäkin voisin olla "Karsikkaan tyttö" niin saisin olla reissussa mukana:) Siellä on oikia kesä me täällä kylmässä ja sateessa värjötellään vaan. Viekäähän Thunder Bayhin terveisä.

    VastaaPoista
  7. Myös teille kaikkille terkkuja sinne sekä hyvää ja turvalllista reissua:)

    VastaaPoista