VAIHTEEKS KANADASSA

Nyt on niin huono nettiyhteys, että kuvien lataaminenkin oli täyttä tappelua. Nyt tulee kuulumiset lyhyen kaavan mukaan. 

Valtiosta toiseen siirtyminen tapahtui kivuttomasti. Täti kyllä tivasi taas mitä teen työkseni. Minä keksin jälleen kivan ja helpon ammatin. Mummuista se ei tuntunut olevan yhtään kiinnostunut. Joen ylittävä Ambassador Bridge oli ihan kiva, mutta onhan noita jo nähty. Jopa Pulukkinen ottaa ne jo lungisti.

Ajeltiin taas pieniä teitä ja välteltiin moottoritietä. Koko Eriejärven rantavyöhyke näytti olevan hedelmällistä puutarha-aluetta. Piiiiiiitkiä peltoja, kasvihuoneita silmän kantamattomiin, viinitarhoja, omenatarhoja, maissipeltoja, mansikkamaita jne. Yhdeltä tilalta kävin ostamassa mansikoita. Maistuivat kyllä. Välillä ajettiin aina jonkin pikkukylän läpi. Haastetta aiheutti taas "uimaveden" löytyminen. Jonkin hautausmaan nurkalta lopulta päästiin rantaan ja saatiin jarpaat kasteltua siinäkin järvessä.

 
Jossain vähän ennen Londonia ajettiin motarille. Otettiin Hamiltonista vauhtia ja työnnyttiin Niagaralle. Hotellille saavuttiin vähän ennen viittä. Jätettiin auto valet-parkkiin ja mentiin ihmettelemään näkymiä huoneesta. Huone sijaitsee kerroksessa 32. Onhan tämä sviitti ihan hintansa väärti...

Sittenpä meillä olikin jo yllättäen näläkä. Tepsuteltiin vastapäiseen Applebee's ravintolaan ja tilattiin pientä iltapalaa. Eväät kitusiin ja hissillä putouksille.

Matkalla nähtiin taas murmeli, tai oikeastaan koko pesue. Näyttivät tottuneen turisteihin. Räpsittiin putouksilla pakolliset kuvat ja lähdettiin läpyttelemään takaisin. Kaijallehan tämä oli ensimmäinen kerta, mutta me muut ollaan nähty nämä jo useammasti. Onhan se veden voima kuitenkin vertaansa vailla.

Komennettiin mummu nukkumaan. Tai siis istumaan sinne huoneeseen ja ihailemaan maisemia. Me muut käytiin vielä vähän tallustelemassa ja tietenkin ostoksilla. Hilin kans kierrettiin vähän pitempään ja nautittiin kelistä, joka oli kuin linnunmaitoa.

Illan pimetessä lähdettiin vielä Päpin kans käymään ulkona. Toiveissa oli saada kuvia valaistuista putouksista. On tämä hotellikylä vaan niin hyvin rakennettu tänne mäelle, ettei mitään mahdollisuutta saada täältä kuvia. Aina on edessä puut tai rakennukset. Pesukarhu kuitenkin veteli ranskiksia hotellin nurkalla, niin saatiin Jutalle sen kaipaama kuva Meekosta.

Napsittiin kuvia hotelleista ja sitten muutamat city by night-kuvat vielä hotellin ikkunoista. Ulkona oli puoli yhdeltätoista vielä +18C lämmintä. Aika lepposet kelit.

Aamulla syödään aamupala ja lähdetään tuhlaamaan viimeiset rahat. Tässä rajan pinnassahan on useita isoja outletteja. Tarkoitus olisi vielä ajella Niagara on the Laken kautta kohti Mississaugaa. Saapa nähä, miten meillä aika riittää. Vähän kyllä epäilyttää, että jopo alkaa keulia ja päästellään motaria maaliin.

DETROIT, MOTOR CITY

STILL ALIVE! Hengissä ollaan, mutta vätystää niin ettei jaksa haukotellakaan. Eilen pidin ansaitun vapaaillan, enkä kirjoittanut riviäkään. Nyt pitänee kertoilla muutamalla sanalla ja kuvilla eilisestä ja tästä päivästä.

Eilen siis heräiltiin Midlandissa, Bay Cityn kupeessa. Mummukin sai taas skypetellä papalle ja siellähän oli vieraitakin. Hyvä, että pitävät pappaa vähän silmällä.

Tehtiin taas edellisenä iltana sotasuunnitelmaa, että mistä päästään Huronjärven rantaan varpaita uittamaan. Huomattiin nimittäin, että jää muuten jarpaat kastelematta. Lyhyesti sanottuna ei ollut helppo rasti. Ajeltiin pitkin rantaviivaa, mutta siellä missä oli hyvä biitsi, oli yksityisten taloja ja muualla surkea ranta, tai vaihtoehtoisesti ranta oli kaukana. Nooh, löytyi se ranta lopulta, mutta ei kyllä houkutellut enempiä loromaan...

Näkyi siellä olevan muitakin kahlaajia ja viihtyivät paikassa meitä paremmin. Me nostettiin kytkintä! Ei se Madonnakaan oo pöhölö, ku on tuosta kylästä tajunnut lähteä. Jotenkin masentava paikka.

Seuraava määränpää oli Frankenmuth ja siellä oleva joulukauppa. Satuin vahingossa huomaamaan jo talvella netistä, että sellainen osuu matkanvarrelle. Pitihän se käydä kurkkaamassa. Olihan taas amerikkaa! Kolme hehtaaria joulukoristeita. Siellä oli melkein kaikkea. Hili sanoi, että eipä puuttunut kun ois saanut vielä kuvauttaa itsensä joulupukin kans. Jospa sitä pitää käyttää vielä Rovaniemellä.

Loppumatka Detroitiin pelattiinkin sitten raatobingoa, eli ajettiin moottoritietä. Koitettiin arvailla onko seuraava raato peura, pesukarhu, puupiikkisika, lintu, ahma vai joku muu. Muutamia peuroja nähtiin myös ihan elävinä pelloilla. Hotellille saapuminen tuotti hieman tuskaa tietöiden takia. Se mies siellä meidän autossa alkoi ajattamaan meitä ympyrää. Sillä ei mennyt jakeluun, että siitä ei pääse oikealle tielle. Piti ajaa sivuun, muuttaa määrityksiä ja sitten päästiin hotellille asti.

Hotellilla narauteltiin viihde päälle ja singautettiin kasinolle. Ykkösmummu jäi nukkumaan, mutta me muut mentiin. Sisar H kyllä puhalteli aika paksuja, kun alkoi housujaan silittämään. Vuan eipä siinä auttanut tuhista!

Näyttikö meillä olevan hauskaa?! Ainakin aamulla oli minun vuoro puhallella paksuja. Onneksi vannotin mummuja, että aamulla minä sitten nukun just niin pitkään ku nukuttaa. Päivällä lähdetään Detroitin Downtownille, jos lähdetään. Ei ollut heleppo päivä! Kolmelta hypättiin taksiin ja hurautettiin kaupunkiin. Ykkösmummu jäi ottamaan lepinkiä. Oli kuulemma nähnyt jo tarpeeksi ikkunasta. Yritettiin Hockeytown ravintolaan, mutta se ei ollut auki. Siirryttiin Hard Rock Cafeen. Mummut tilas lohta, minä Mojiton. Detroitissa oli varmaankin 30 astetta lämmintä, aurinko porotti, eikä sinne päässyt oikein tuulemaankaan. Minä tein kuolemaa...

Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että Detroitissa on nostettu nokka nousuun. Downtownille oli järjestetty useita levähdyspaikkoja väsyneille turisteille ja niistä pidettiin hyvää huolta. Kaupungilla ja jokaisessa pienessäkin puistossa partioi puistopoliiseja, jotka pitivät järjestystä yllä. Ja nämä ihmiset täällä, ne on niiiiiin ystävällisiä! Miehet muistavat toivottaa leideille aina hyvää päivänjatkoa ja juttelevat liikennevaloissa, avaavat ovia ja kyselevät kuulumisia hymy huulillaan. Poliisikin kerkesi liikenteenohjaamisen lomassa kertoilla elämäntarinansa. Oli muuten hyvä, etten lähtenyt autolla kaupunkiin. Siellä oli niin paljon tietöitä ja poikkeavia ajojärjestelyjä, että itku ois tullut. Liikennevalotkin oli yhdessä risteyksessä sökönä ja nämä mustat poliisit seisoi ohjaamassa liikennettä. Arvatkaapa vaan olisinko minä niitä erottanut sieltä liikenteen seasta!
Palailtiin hotellille ja meille sattuikin hauska taksikuski. Puhui kuin ruuneperi. Oli vilpittömästi onnellinen, että oltiin tultu Detroitiin jo toistamiseen. Vahvisti minun havaintoni oikeaksi ja kertoi talouden kääntyneen nousuun. Työpaikkoja on saatu lisää ja se näkyy ihmisten käytöksessä ja mielialassa. Ei voi mitään, mutta minä edelleenkin tykkään tästä kaupungista.

Kertoiltiin äitiliinille tämän päivän tapahtumat ja sitten lähdettiin ravintola-alueelle syömään. Alkoi nimittäin pikkaisen tuntumaan, että nyt vois jo yrittää syödä jotain. VIRHE! Kaksi haukkua Pulled chicken burgeria riitti mulle! Onneks meillä on kuitenkin tuo Hili! Sehän se syö nykyään mitä vain!

Äitikin vain kyseli, että -"Mistäpäin tätä tunkiota käännellään"? Hyvinhän tuo näytti maistuvan. Kun oltiin saatu tarpeeksemme, suunnattiin kasinolle. Pitihän meidän nyt äitikin viedä pelaamaan! Baarissa käytiin kuuntelemassa live-esiintyjää ja sitten vain kierreltiin kasinolla. Väkisellä piti mummu vetää sieltä ulos, ku ei ois millään malttanut lähteä.

Kävelytettiin mummu vielä ulos ylätasanteelle ihastelemaan kaupungin valoja ja meidän komeaa hotellia. Ulkona oli nousemassa ukonilma. Muutamia pisaroita tipahteli jo taivaalta ja kun päästiin huoneeseen näin ikkunasta, että ulkona satoi kaatamalla.

Nyt tämä tyttö laittaa koneen kiinni ja hiipii täkin alle. Aamulla hurautetaan sillasta yli Kanadaan. Seuraava ja viimeinen hotelliyö olisi tarkoitus maata Niagaralla. - Öitä!