sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

HARMI KUN EI KERETÄ JUKOLANVIESTIIN...

Juup! Mepä nähtiin tänään taas sudenpentu! Se oli ainakin 80 vuotias ja söi aamupalaa. Kuvaa ei otettu, mutta se oli niin lähellä minua, että olisin ylettänyt koskettaa.

No joo... aamussa ei oikeesti sen kummempaa. Anna herätti meidät skypettämällä ja kuultiin, että se nuorempi kodinhengetär ei ole vieläkään saanut kesäkukkia maahan. Pyykinpesukin kuulemma hoidetaan Koposperällä nykyään pidemmän kaavan mukaan. Mummu puolusteli Ainoa, että sillä on nyt loma, mutta äitiänsä se vähän sieppas! Meinas, että sais joku käydä vähän konahtamassa siellä. Eikä haittais vaikka se vävykin kävis välillä äitiään kahtomassa!

Meillä oli tänään hitaahko lähtö ja ajettiin heti sillalle. Olihan se ihan jees ja ilmeisesti Kaijakin oli suurimman osan silmät auki. Sivulleen se ei liene paljoa vilkuillut. Mackinawin puolella käytiin vielä muutama kuva räppäämässä sillasta.


Mehän tehtiin taas Kaijan kans hyvät reittisuunnitelmat edellisenä iltana. Aamulla vielä tarkastettiin navista, että tiet oli edelleen olemassa. Päätettiin ajaa tietä 23 rantaa mukaillen alaspäin. Heti osuttiin oikealle tielle ja ajettiinkin sitä varmaan 30 kilometriä. Sitten käänneltiin jo karttaa, että jospa löytyis joku mukavampi reitti, joka kulkis pikkuteitä. Vain 7,5 kilsaa palattiin takaisin päin, että päästiin ajamaan eri reitille. Pääsipähän äiti taas sanomaan, että -"Aasikin saattaa joskus kääntyä takaisin!" Kaikki oltiin kuitenkin sitä mieltä, että hiekkateitä ei nyt lähdetä ajamaan.

Eka stoppi tehtiinkin jo Onawayssa. Ajettiin tuurilla pienen delibaarin pihaan ja tilattiin pikkusuolaisiksi ciabattat. Joo, niitä on sitten syöty taas koko päivä ja ainakin kahdessa dogibägissä niitä on vieläkin tuolla jääkaapissa. Olihan taas annokset! Sellaiset vaskoolit täynnä lastupottuja ja kerrosleipää kinkulla ja juustolla. Hintaa annokselle kertyi 6,99$.

Reittivalinta osoittautui onnistuneeksi. Mahtavan pitkiä suoria kumpuilevissa ja monipuolisissa maastoissa. Maisema oli vuoroin kuivaa, märkää ja rehevää.


Mio nimisessä kylässä osuttiin taas ihan vahingossa Amishialueelle. Kurvattiin tietenkin sivutielle, kun nähtiin niiden olevan heinähommissa. Siellähän niitä oli kuin muurahaisia. Niitä tuli vastaan hevosilla ja pyörällä. Touhusivat kasvimaalla, ajoivat pyöröpaaleja pelloilta ja paalasivat hevosilla! Tähän ei kyllä Maaselän Maaseutupalvelu pysty! Tai ainakin pitäis satsata uusiin "koneisiin" ja tuplata renkien määrä.


Meijän papan uudessa Valametissa on 67 hevosvoimaa, mutta näköjään neljälläkin pystyy jo pyörittämään pyöröpaaleja. On nämä kyllä eri vekkuleja! Ja niiin ystävällisiä. Mennen tullen ja palatessa ne nosti kättä. Oottelivat meitä tieten munakaupoille.


Sivutie päättyi taas t-risteykseen, jonka molemmat haarat jatkuivat hiekkatienä. Ajateltiin, että kokeillaanko pääseekö tuota oikeaa haaraa jotenkin kaarrattelemaan toiselle tielle... Käännyttiin hiekkatielle. Kyllähän siinä joku jo muisteli, että "Tänään ei ainakaan mennä hiekkateille..." Tie alkoi kuitenkin heti kaartamaan meidän mielestä väärään suuntaan, niin käännyttiin takaisin heti, eikä 43km:n päästä.

Loppumatkasta oli isoja viljelyksiä. Heinäpeltoja ja maissipeltoja lähes silmän kantamattomiin. Osuttiin West Branch nimiseen pikkukylään, josta kurvattiin sitten jo motarille. Moottoritietä ajettiin Bay Cityn kulmille laskeskellen peuranraatoja.


Navigaattori käännätti meidät jollekin sivukylälle ja ajettiin asutusalueiden kautta hotellia kohti. Tultiinpas vaihteeksi t-risteykseen, josta navi neuvoi jatkamaan suoraan. Entten tentten... arvottiin vasen suunta. Sieltä löytyi joku rämeputama, jossa oli kurki ja muutamia peuroja. Pikkusen tuntui taas, että nauraessa katkeaa verisuoni päästä, kun huomasin hotellille olevan 3,3km ja ympärillä oli peltoja silmän kantamattomiin. Vaan eläpä mittään! Sieltähän se hotelli löytyi! Ja kyllä onkin komia!


Kirjauduttiin sisään ja heti lähdettiin uimaan. Hili ja Päpi vei mennessään pyykit koneeseen ja tulivat perässä altaaseen. Polskuteltiin porealtaassa ja uitiin toisessa. Pyykkimuorit palaili taas pyykkituvan kautta, kun me mentiin suoraan kämppään.
Joskus vähän ennen yhdeksää - vajaa tunti myöhemmin - Pulukkinen alkoi kaipailemaan siskojaan. Minä sanoin, että eivät osanneet käyttää pesukonetta ja pesevät nyt niitä pyykkejä uusiksi. Nooh, Kaija siitä sitten lähti käymään tupakilla...
Jonkin ajan päästä sisaret H ja Violet saapuivat linkussa nauraen. Kaija oli ulos mennessään huomannut, kuinka nämä kaksi näpöttää aulabaarissa pyyhkeet ympärillä ja pyykkikassi mukana! - Olivat kuulemma eksyneet! Eivät olleet muistaneet mikä meidän huoneen numero oli. Olivat kävelleet näiden kahden kerroksen käytäviä ja koittaneet kuulostella mistä kuuluisi tuttua ääntä. Kumpikaan ei halunnut kysyä respasta apua, vaan olivat meditoineet aulabaarissa ja lähettäneet Kaijalle ajatuksen voimalla viestejä, simuloiden tämän nikotiiniriippuvuutta. Vuan sehän toimi!
Minun pitää varmaan loppureissun ajaksi kehittää jostain näille sellaiset värikkäät tarrat rintaan, kuin  Japanilaisturisteilla Porvoon vanhassa kaupungissa. Siellä on jokainen autolastillinen merkattu erivärisellä pallukalla, jossa on numero. Näin kaikki osaa hakeutua omiensa seuraan, eikä harhaudu väärään bussiin.

Harmikseni huomasin, että Jukolan viesti on jo ensi viikonloppuna. Tällä kokemuksella oltais voitu jo ilmoittaa oma joukkue Venlojen viestiin.

7 kommenttia:

  1. Hui ku näyttää tuo teijän silta merreen putuavan :D mutta ilmeisesti oli kuiteski ok, ku blogia päivittelet.
    Olipas hassun näkönen pyöröpaalain. Niillä on sitte vähä niin ku modernia ja vanhanaikasta sekasin...
    Hassua miten ne amishit on niin ystävällisiä vaikka ne ei hyväksy tätä valtaväestön elämäntyyliä. No jokainen taaplaa tyylillään. Onneks etes yks polttaa ni ei sen kauempaa tarvinnu Hilin ja Päpin ootella.
    Täällä muuten on TAAS ihan käsittämätön tuuli ja ylläri pylläri vettä sataa, että nauttikaa nyt tytsät ku/jos aurinko paistaa. Täällä sitä ei liiemmi oo taas näkyny. Terkkuja kaikille lähettelee
    Mammu

    VastaaPoista
  2. Siis ei oo tosi! Melekosia Venloja tosiaan nuo kaks :D Koittakaahan pitää niitä silimällä! Ja toivottavasti ootte pitäneet kirjaa noista ykkösMummun sanonnoista! Se keksii repliikin joka välliin näköjään ;) Kuten joku muukin jo totesi niin ihan kadehdituttaa tuo teijän reissu; niin upeita maisemia ja seurakin vaikuttaa olevan mitä parhainta <3 Me edelleen odotetaan sitä kesää.. Voi olla että joudutte pakkaamaan helteet sieltä mukaan!! -Henna-

    VastaaPoista
  3. Mä oon yrittänyt kirjoittaa parikin kommenttia mutta en nähtävästi ole vielä sinut tämän puhelimen kanssa :/ Meillä oli eilen puhetta että olisi käyty raksalla, mutta kun oltiin siellä PowerParkissa Tehyn järjestämässä tilaisuudessa ja kastuttiin ja kylmetyttiin, niin mentiin sitten saunan kautta pehkuihin. Mutta Asko varmaan on tänään käynyt, ainakin se niin meinas. Itsehän olen nauttinut tämän päivän niitä kuuluisia sunnuntailisiä, mistä Suomessa nyt on uutisoitu ;)
    Loppuviikoksi on ainakin ainolle hommaa kun viedään lapset hoitoon sinne torstai-iltana kun perjantaina startataan Tallinnaan klo 6. Että on muutakin hommaa sitten kuin riiustelu ;)
    Terkkuja sinne, yrittäkää pitää lauma kasassa. Ei tullut yllätyksenä että anoppi on hukassa, jos se meinaa eksyä seinäjoen sittariinkin :D

    VastaaPoista
  4. Ihanat amishit! ne on tosiaan aivan omaa luokkaansa, hauskoja :D
    Aamulla äitin kans kikateltiinki "hukkamummuille", vähän suomalaista jöröyttä että apuahan ei voida pyytää..
    Koittakaahan nyt pysyä oikialla tietllä ku meette sinne villiinlänteen, ja mummut tarkassa vartiossa!

    VastaaPoista
  5. No hups! Minua ei ois tuolle sillalle saanu ku tajuttomana!
    Mutta mitä kummaa, suunnistuksen suomenmestari Päpi, johon me on luotettu ku kallioon,
    sitte muka eksyksissä.... mitä ihmettä!!!??? Harjotuksen puutetta, ei muuta ku Venloihin ens vuonna.
    - Tuulikki -

    VastaaPoista
  6. Voi teitä on teillä todella mahtavaa ja hauskaa varmaan tulee pikkuhousu pyykiä jos tenat on unohtunut pois matkasta on pijättelemistä kun lukeekin näitä teijän tapahtumia. Kyllä todella piti nauraa näille kahdelle mummulle kun kuvitteli tilannetta kun olivat eksyksissä ja hiippailivat ja kuuntelivat tuttuja ääniä käytävissä.
    Suvun nuorin sai kasteessa nimekseen Eemi Aukusti. Terveisiä kaikkille:)

    VastaaPoista
  7. Terkkuja Toijalasta!

    VastaaPoista