Kerättiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin "Hoidon kortteliin". Skandinavia Deli & Soppi oli meidän tärkein kohde. Mummut meni sisään edeltä ja minä vasta myöhemmin. Siellähän oli tupa täynnä tuttuja miehiä ja muutama uusikin tuttavuus. Omistajat vaihtuivat vuosi sitten, mutta asiakaskunta on näemmä pysynyt samana. - Hyvä niin!
Siellä oli meidän "Kuopionmies" Veikko Ilmari, tuttu jo edellisestä blogista: Lännellä, Kalumeetin valtiossa ja Jänkä. Lisäksi miehet Kannuksesta, Lestiltä, Kärsämäeltä, Vehkalahdelta...jne. Voitte uskoa, että oli vähän aikaa ääntä ilmassa! Viis akkaa ja toitakymmentä miestä puhui yhtäaikaa ja vähän jokaisen kanssa. Monta sukuselvitystä tehtiin ja monta vielä jäi tekemättä. Valistuksen vaarille ainakin on terveisiä tulossa.
Ovi kävi ja väki vaihtui. Miehiä tuli ja meni. Minäkin kerkesin kartoittaa Lappia uudelleen ja loppusotia Pahkajärvellä. Eipä mennyt päivä hukkaan. "Kokkolanmies" oli varsinainen namusetä! Ensin lahjoi suklaalla ja heti perään tarjosi makkuupaikkaa. Eipä tuo kuitenkaan noussut rattaille, vaikka sanottiin meillä olevan kolme tyhjää paikkaa. Jänkä ois halunnut tanssittaa äitiliiniä, mutta ei tuo ymmärtänyt hyvän päälle. - Jäi sitten se näkemättä.
Touhuttiin lähtöä ja saatiin Veikko Ilmarilta taas tutut (ja niin tarpeelliset) varoittelut tiiroista (deers). Jokainen paikalla ollut tassuteltiin vielä lähtiessä läpi. Peuran pariskuntaa ja Maijalan Lauria oltais vielä kaipailtu, mutta nyt ei jääty enää odottelemaan. Toivoteltiin miehet tervetulleiksi Suomeen, kun nyt on jo vähän niiden vuoro... Mukava olis nähdä Suomessakin. - Suap ottaa yhteyttä!
Taivuttelin voortin keulan kohti Amerikkaa. Takapenkille ei ilmaantunut lisää matkustajia. Jatkettiin akkaporukalla. Tullimuodollisuudet sujui leppoisasti. Oli niin mukavia miehiä meitä haastattelemassa, ettei voi moittia yhtään. Sitten ajeltiinkin pitkin Superiorin rantaa alaspäin.
 |
| Tässäpä on meijän mummut... |
 |
| ...ja tässä MINÄ! |
Ja tässä teille videota, että saatte vähän käsitystä tämän lätäkön koosta...
Olihan meidän matka kaikinpuolin tylsä. Aurinko paistoi, linnut lauloi, järvi oli sininen, kasteltiin jarpaita... meillä on loma! Kestettiin kuitenkin kaikki tämä! Pysähdeltiin useasti ja nau-tit-tiiiiiin.
Duluthiin saavuttiin joskus illalla. Aikaeroa on nyt tunti enemmän, mutta vain parin päivän ajan. Meillä on oikein mukava sviitti parvekkeella järven rannassa. Äsken käytiin Kaijan kanssa ulkoilemassa, kun kaupungin kello löi 12. Pimeää on, mutta melko lämmintä. Huomenna hilataan ihtemme Wisconsin osavaltion puolelle yöksi. Sieltä taas jatketaan takaisin Michicaniin. Öinen Duluth jää valvomaan, kun me painutaan pehkuihin...
