MEIJÄN MIEHET THUNDER BAYSSA (ja siitä yli että heilahtaa!)

Kaijan toivomuksesta aloitan blogin kuin Viisikon seikkailuissa. Aamulla herättiin Jämsän Paavon soittoon. Löin luuria korvaan ja heitin viestillä perään, että tajuaa minun olevan Kanadassa. Aamupalalla syötiin munia keitettyinä ja juustotaskuina...  Haluatteko, että kerron lisää? - En minäkään! Oltiin jo hotellin ovella menossa, kun Mats ja Paavolan Esko skypetti kaupalta. Eskon kans piti alkaa tekemään sukuselvitystä. Monta yhteistä sukulaista löytyi ja muutama löytyy varmaan vielä myöhemminkin. Pidetäänpäs silmät auki Paavoloiden suhteen vielä Calumeetissakin...

Kerättiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin "Hoidon kortteliin". Skandinavia Deli & Soppi oli meidän tärkein kohde. Mummut meni sisään edeltä ja minä vasta myöhemmin. Siellähän oli tupa täynnä tuttuja miehiä ja muutama uusikin tuttavuus. Omistajat vaihtuivat vuosi sitten, mutta asiakaskunta on näemmä pysynyt samana. - Hyvä niin!
Siellä oli meidän "Kuopionmies" Veikko Ilmari, tuttu jo edellisestä blogista: Lännellä, Kalumeetin valtiossa ja Jänkä. Lisäksi miehet Kannuksesta, Lestiltä, Kärsämäeltä, Vehkalahdelta...jne. Voitte uskoa, että oli vähän aikaa ääntä ilmassa! Viis akkaa ja toitakymmentä miestä puhui yhtäaikaa ja vähän jokaisen kanssa. Monta sukuselvitystä tehtiin ja monta vielä jäi tekemättä. Valistuksen vaarille ainakin on terveisiä tulossa.

Ovi kävi ja väki vaihtui. Miehiä tuli ja meni. Minäkin kerkesin kartoittaa Lappia uudelleen ja loppusotia Pahkajärvellä. Eipä mennyt päivä hukkaan. "Kokkolanmies" oli varsinainen namusetä! Ensin lahjoi suklaalla ja heti perään tarjosi makkuupaikkaa. Eipä tuo kuitenkaan noussut rattaille, vaikka sanottiin meillä olevan kolme tyhjää paikkaa. Jänkä ois halunnut tanssittaa äitiliiniä, mutta ei tuo ymmärtänyt hyvän päälle. - Jäi sitten se näkemättä.

Touhuttiin lähtöä ja saatiin Veikko Ilmarilta taas tutut (ja niin tarpeelliset) varoittelut tiiroista (deers). Jokainen paikalla ollut tassuteltiin vielä lähtiessä läpi. Peuran pariskuntaa ja Maijalan Lauria oltais vielä kaipailtu, mutta nyt ei jääty enää odottelemaan. Toivoteltiin miehet tervetulleiksi Suomeen, kun nyt on jo vähän niiden vuoro... Mukava olis nähdä Suomessakin. - Suap ottaa yhteyttä!

Taivuttelin voortin keulan kohti Amerikkaa. Takapenkille ei ilmaantunut lisää matkustajia. Jatkettiin akkaporukalla. Tullimuodollisuudet sujui leppoisasti. Oli niin mukavia miehiä meitä haastattelemassa, ettei voi moittia yhtään. Sitten ajeltiinkin pitkin Superiorin rantaa alaspäin.

Tässäpä on meijän mummut...

...ja tässä MINÄ!

Ja tässä teille videota, että saatte vähän käsitystä tämän lätäkön koosta...

Olihan meidän matka kaikinpuolin tylsä. Aurinko paistoi, linnut lauloi, järvi oli sininen, kasteltiin jarpaita... meillä on loma! Kestettiin kuitenkin kaikki tämä! Pysähdeltiin useasti ja nau-tit-tiiiiiin.

Duluthiin saavuttiin joskus illalla. Aikaeroa on nyt tunti enemmän, mutta vain parin päivän ajan. Meillä on oikein mukava sviitti parvekkeella järven rannassa. Äsken käytiin Kaijan kanssa ulkoilemassa, kun kaupungin kello löi 12. Pimeää on, mutta melko lämmintä. Huomenna hilataan ihtemme Wisconsin osavaltion puolelle yöksi. Sieltä taas jatketaan takaisin Michicaniin. Öinen Duluth jää valvomaan, kun me painutaan pehkuihin...

TÄÄLLÄ SE ON VILLI MEININKI!

Voi hellan lettas sentään! Meijän Joonas ja Katja on menneet kihloihin! ♥ Kahleuutiset saatiin aamulla ennen kuin silmät saatiin auki. Mummut ja minä onnitellaan vielä tätäkin kautta. - ONNI, ONNI, ONNI!

Sitten takaisin eiliseen... Illalla singautettiin tollistelemaan Kakabeka Falls. Mehän Päpin ja Outin kans käytiin siellä jo vuos sitten keväällä, mutta ne oli silloin umpijäässä. Kieltämättä vesi on aika olennainen osa vesiputousta, niin näyttihän se paikka nyt vähän toisenlaiselta.

Ja huomatkaa kuvassa minun naama. Se ei ole enää katkaravunvärinen, vaan pelkästään ravunvärinen!
Putouksilta palatessa piti yllättäin poiketa hautausmaalle. Se oli kuitenkin aika kivuton juttu, kun täällä nämä ajaa autoilla haudallekin. Maassa maan tavalla. Autollahan mekin se kierrettiin. - Ei löytynyt tuttuja. Ennen hotellille palaamista bilisteltiin vielä hetki TB:ssa. Näpättiin mäkkäristä iltapala ja sitten uutta päivää odottamaan.

Tänään aamu valkeni aurinkoisena, mutta pian taivaalle kertyi pilviharso. Arvottiin päiväohjelmaa. Vaihtoehtoina oli päivätanssit, näköalapaikka ja hautausmaa... (huoh') Arvatkaapa kahesti mihin mentiin. No, hautausmaalle! Olihan se vähän niin kuin ois puhelinluetteloa lukenut. Minä ajoin ryömintävaihteella ja mummut oli kuin koirat päät ulkona autosta ja luettelivat nimiä hautakivistä. Nooo, jos totta puhutaan, niin ihan mielenkiintoista se oli minustakin. Oli muuten muutama kivi luettavana ja tuttujakin löytyi.

Hiljaisten parista siirryttiin Hoitoon. Heti hoidon ovella tuli Jänkä vastaan. Päpipä ei sitä tuntenut, kun oli kasvattanut pitkän valkoisen parran. (Siis Jänkä, ei Päpi). Tässä vielä linkki uusille lukijoille jotka ei Jänkää muista, tai ei lukenut edellisen reissun blogia: Jänkän unelma
Hoito oli lähes täynnä ruokailijoita. Hörpättiin kahvit ja syötiin herrrrrkullista omenapiirakkaa.

Kahvittelun jälkeen oltiin jo autolla ja melkein voiton puolella, kun sisar violetin piti päästä käymään Hoidon yläkerrassa Finlandia Clubilla, kun siellä oli alkamassa ne päivätanssit! Sisar H lähti sen mukaan. Niinhän siinä kävi, että piti soittaa ne sieltä pois, kun jäivät suustaan kiinni, vaikka siellä ei ollut vasta kuin bändi. Nyt meillä on sitten tiedossa pelimannin sukujuuret Kurikassa, kesälomasuunnitelmat, lentoaikataulut, veli Ivalossa jne.

Siitä me sitten ajettiin sinne näköalapaikalle. Ihan turhaan. Keli oli niin pilvinen, että ei sieltä saanut mitään kivoja kuvia. Niinpä päätettiin mennä shoppailemaan. Ensin tyhjennettiin Dollarama ja sitten hyökättiin Intercityyn. Sieltä mummerot osti rytkyjä ja me Hilin kans uudet aurinkolasit. Aivan lähestulkoon, melkein aidot DG:t! Kyllä nyt ollaan COOL!

Välillä taas otettiin lepinkiä hotellilla ja illalla ennen auringonlaskua käytiin Hilin ja Päpin kans ilta-ajelulla. Käytiin stalkkaamassa parin "tutun" mummun talot ja sitten suunnattiin rantaan. Auringon viimeiset säteet, kuutamo ja tyyni Superior. Ihan rauhoittava näky. Näihin kuviin ja tunnelmiin... Hyvää yötä.